Muistovärssyjä

1. Aamunkoitosta iltaruskoon
kulkija elämän taivaltaa.
Määränpäähän saapuessaan
uneen rauhaisaan vaipua saa.

2. Aikamme on lyhyt
syttyvä, sammuva kuin liekki.

3. Aurinko laskee, jo pitenee varjot,
   aika on eron ja jäähyväisten.
   Poissa on ystävä kallehin..
        Kari Rydman

5. Ei häntä, jolta tähdet radan saa,
   voi ihmisajatukset taivuttaa.
         Saima Harmaja

6. Ei kuolema ole arvoitus, joka kerran
   ratkeaa, se on ihmisen ihana oikeus
   taipaleensa tehtyä nukahtaa.

7. Ei mikään voi kuolla, ei kukat, ei tuuli
   ei rakkaus kuolla voi.
   Ohi polku vain kulkee ja kukat jää
   taakse ja muualla tuuli soi.
             Aila Meriluoto

9. Elämän ja armon
   olet sinä minulle suonut.
        Job 10:12   

10. Elämän kirjaan merkitty on
    kuoleman hetki ja syntymän.
    Älä pelkää, ihminen,
    kuolemaa – se yhä jatkuvaan
    elämään vie.

11. Elo mainen kun iltaan raukes,
    oli tyyntä ja rauhaista niin.
    Joku portti vain hiljaa aukes
    ja se iäksi suljettiin.

13. Enkelit soittavat kellojaan,
    sua oottaa luokseen jo Luoja.

14. Ethän kärsi kuin muut
    Sulle kukkivat puut
    Sulle lintuset laulavat.
    Saat kuulla enkelten lauleloita.

15. Hauras hellä ihmissydän
    uupui mielin väsynein
    antoi hyvä päivä tietä
    kantoi kotiin eksyneen.

17. Herra on antanut meille elämän,
    Hänen kädessään on myös
    lähtömme hetki.

18. Herra otti hänet turvahansa,
    varjelee häntä kuin silmäteräänsä.
         5. Moos. 32:10

19. Herra varjelee sinun
    lähtemisesi ja tulemisesi
    nyt ja iankaikkisesti.

21. Hetket hiljaiset jälkeesi jäivät
    kullaten muistojen kirkkaimmat
    päivät.

22. Hiljaa siirrymme lepoon iäiseen,
    Luojan suloiseen suojelukseen.

23. Hiljaisuuden äärellä, sä miksi käyt näin
    varhain.
    Ain sydämissäin sinusta, säilyy muisto
    parhain.

25. Hyvän ihmisen muisto
    miten mieltä se lämmittää,
    miten aina sen soinnusta sieluun
    sävel pieni soimaan jää.

26. Hyvyyden voiman ihmeelliseen
    suojaan
    olemme kaikki hiljaa kätketyt.
    Me saamme luottaa uskolliseen
    Luojaan,
    yhdessä käydä uuteen aikaan nyt.

27. Hän hoivan hellän antaa,
    tää Paimen turvainen.

29. Hän sinne eeltä lähti
    mua siellä odottaa
    on hellä johtotähti
    lähemmäs Jumalaa.
          Otto Manninen

30. Ihana on se tie,
    joka meidät rauhaan vie.

31. Ihminen on kuin
    tuulen henkäys
    hänen päivänsä kuin
    pakeneva varjo.
            Ps. 144:4

33. Ilta on tullut, Luojani,
    Armias ole suojani.

34. Ja Henki ikuinen
    taa tuonen virran kantaa,
    päin rauhan suurta rantaa
    vie pienen ihmisen.
             Martti Korpilahti

35. Ja kerran tuskaa vailla
    hän herää uuteen elämään.

37. Jokainen päivä
    on yhtä lähellä ikuisuutta.

38. Jokaisessa poisnukkuneessa ystävässä
    me kadotamme osan itsestämme,
    usein juuri parhaan osan.

39. Jumala ei koskaan sulje ovea
    aukaisematta toista.

41. Jumalan kämmenellä
    ei pelkää ihminen.
    Jumalan kämmenellä
    ei kukaan ole turvaton.

42. Jumalan valtakunta on vanhurskautta
    ja rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä.

43. Jäi jälkeesi kaipuu
    ja sanaton suru.

45. Kahtaalle kulkee joka tie,
    jostain pois ja jotain liki vie.

46. Kaikella on aikansa,
    mutta ihminen ei tunne
    Jumalan asettamia aikoja.

47. Kaikella on päämääränsä
    ja lopulta kaikki on oleva valoa.

49. Kaikki elon siteet kerran katkeaa,
    muistojen kauniit kiteet ainiaaksi jää.

50. Katso, niinkuin savi savenvalajan
    kädessä,
    niin te olette minun kädessäni, sanoo
    Herra.
           Jer. 18:6

51. Katsoi Herra ajan täyttyneen
    kutsui luokseen väsyneen.

53. Kauniina nauhana vuosien päivät
    helmenä jokainen muistoksi jäivät.
    Elämän päivien ketju on kallis,
    helmist’ ei yhdenkään kadota sallis.

54. Kauniit muistot eivät koskaan
    kuole,
    eivätkä milloinkaan jätä yksin.

55. Kaunis on kuunnella
    kutsua Luojan,
    nukkua pois, kun jo uupunut on.

57. Kevyesti kuin perhonen
    laskeutuu kukkaan,
    kevyesti laskeutui Luojan käsi
    ja pyyhki pois tuskan.

58. Kotihin mielin, luokse Isän majan
    ja Isän sydämen,
    pois kuumeisesta höyrinästä ajan
    lepohon tyynehen.

59. Kotiin kaukaiseen kaipuuni saa,
    tähtinen taivas tien viitoittaa.

61. Kun loppuvat voimani kerran,
    uni ylleni valahtaa,
    se luona elämän Herran,
    iankaikkisen hengen saa.

62. Kun pitkän elämän elää saa
    voi rauhassa nukahtaa.
    Kun kaikki on valmista,
    tehty työ
    on edessä rauhaisa yö.

63. Kun suot mun jättää ajan,
    maisen majan,
    luokses kanna,
    luokses Jeesus tulla anna.

65. Lepää rauhassa,
    tuulen kehdossa,
    tuoksussa kesäisen maan.

66. Lepoa ja rauhaa
    poisnukkuneelle.

67. Levolle laske Luojani,
    armias ole suojani.

69. Luoja kauan valmisti viljaa
    vuosi vuodelta verkalleen.
    Nyt enkelit kypsän lyhteen
    vei elämän Herralleen.

70. Luoja päättää päivistämme,
    tietää, tuntee elämämme.
    Antaa rauhan, levon suo,
    jokaisen Hän kutsuu luo.

71. Luona Herran hyvän,
    vapaina vaivoista,
    me saamme rauhan syvän.

73. Maan matkalta käyn kotiin
    – ilohon iäiseen.

74. Me olemme niin kuin uni
    ja niin kuin ruoho maan
    joka aamulla puhkee kukkaan
    ja ehtoolla leikataan.
               Mika Waltari

75. Me siellä ymmärrämme Herramme
    hyvyyden
    ja täysin käsitämme tahtonsa
    syvyyden.
    Hän kuivaa kyyneleemme.

77. Meri tyyntyy, varjot pitenee,
    rauhan ranta lähenee –
    vene hiljaa satamaan saapuu.

78. Minä soudan pois maailmasta
    uneen ja unheeseen
    ja tuskasta kuolemasta,
    minä soudan vapauteen.

79. Minne meri ja taivas kantaa
    minne aalto ja tuuli käy
    siellä nouseva aurinko hohtaa
    ja sydämelles lempeän rauhan suo.

81. Mitä tummempi taivas,
    sitä kirkkaammat tähdet.
    Mitä suurempi suru,
    sitä lähempänä Jumala.

82. Mit’ elomme on, lyhyt hetki
    sielumme eloon verraten,
    kun ajast’ eroaa sen retki,
    taivasta tapaa siipi sen.
          Pär Lagerkvist

83. Mua siipeis suojaan kätke,
    oi Jeesus Herrani.

85. Murheeseen on kätketty
    toivo tulevista päivistä.

86. Niin hiljaa enkeli kulkua johti,
    elon virran valkeita rantoja kohti.

87. Niin lähdit enkeli kultainen,
    luo taivaan omien enkelten.

89. Niin lyhyt askel
    ajasta ikuisuuteen,
    niin kapea raja,
    välillä taivaan ja maan.

90. Niinkuin kukka, niinkuin suvi
    ruumihini lakastuvi,
    voitollasi kuolemasta,
    pelastat mun kauheasta
    kuolon vallan voittaja.

91. Niin turvaisaa on,
    Herra,
    Sun rauhaas nukahtaa.

93. Nuku hyvin,
    sydämissämme on asuntosi.

94. Nuku unta nyt tyyntä ja lempeää,
    lepää Jumalan kämmenellä.

95. Nyt nukut ikiunta,
    rauhallista, tuskatonta.

97. Näin aukeaa portti viimeinen
    valoon ja lauluun lintujen.

98. Oi Herra, sä korkeaan kirkkautees,
    meidän uupunut rakkaamme vie.

99. Oi jos nukkua saisin kerran
    kevätkukkien kätköhön
    sulosuojahan Suomen armaan
    alle miettivän männikön.

101. Olemme kaikki yhtä
     kaikki Jumalaa
     ja välillämmme
     piste vain pieni.
     Aika jää!
           Omar Khaijam

102. Olen hattara pilven
     ja kukkanen maan
     olen lintunen sinisiipi.
     Mua kutsuu kerran enkelten maa,
     ah heihin mä varmaan liityn.

103. Olen polkuni päässä, tuhansista erään
     ja niitä on täynnä maa.
     On viileä ilta, eräs päivä on mennyt,
     on painunut metsien taa.
           Aila Meriluoto

105. On ajaton avaruus
     arjesta irronnut ikuisuus,
     on rauha, hiljaisuus.

106. On hiljainen taivaanranta,
     eikä lintujen laulu soi.
     Ei kuoleman tarkoitusta
     aina ymmärtää voi.

107. On Jumalan kädessä ihmisen tie
     Hän matkamme määrää ja perille vie.

109. On kädessä kulku kohtalon.
     Tahtosi, Isä, tapahtukoon.

110. On lähdön hetki saapuva,
     se kaikki kohtaa kerran.
     Vaan milloin, millä tavalla,
     se tiedossa on Herran.

111. On lempeä levonmaa,
     unen kaarisilta sinne johdattaa.

113. On päivä päättynyt, on tullut ilta.
     Uus’ kotiranta uneen kangastaa.

114. On poissa kerran katoavainen maja ja
     poissa ajan tummuus, ajan raja
     ja tomun tahrat, painot raskaan maan.

115. On pursi irronnut maan laiturista,
     vie virrat kuulaat kohti Jumalaa.

117. On siellä ikuinen kesän maa
     sydän uupunut levätä saa.

118. On taivaan riemu rikkaampi,
     tuhansin kerroin kirkkaampi
     kuin aavistaakaan voimme.

119. Onnellinen hän
     joka päänsä
     taitaa painaa
     iankaikkisen
     Isän syliin.

121. Pois juoksee aika joutuisaan,
     me väistymme kuin varjo vaan.
     Mutt’ alla kaikkein vaiheitten
     on armos iankaikkinen.

122. Pois on tomu, öiset harsot.
     Nyt vast’ taivas aukeaa,
     valoon sielu vaeltaa.

123. Pois päivä meiltä kulki,
     yö tummaan helmaan sulki.
     Vaan valo kirkas, toinen,
     tuo armon aurinkoinen
     valaisee yönkin loistollaan.

125. Meri huokaa rantakiviin.
     Veden yllä linnun lento
     aamuaurinkoon. On muuton aika.

126. Päämme nyt painuu
     ja sydän on hiljaa,
     me nöyrrymme eessä Luojan.

127. Päättyi pitkä kaari elon,
     väsynyt on saanut levon.
     Nuku unta rauhaisaa.

129. Rakas ystävä
     ei koskaan kuole.
     Hän elää ajatuksissamme,
     sydämissämme, muistoissamme.

130. Salattu on meiltä maisen matkan pää.
     Vastausta vaille kysymykset jää.

     131. Samoin kuin olette osalliset
     kärsimyksistä
     samoin olette osalliset myöskin
     lohdutuksesta.
           2. Kor.1:7

133. Silmät alasluotuna,
     ripsillä kyyneleet –
     suru ikimuistoinen
     etten mistään löydä
     lohdutuksen sanaa.
           Lassi Nummi

134. Sinessä lintu liitää – pilviä tuuli tuo
     kera kaipausten – kiitosten siivin
     siirrymme Jumalan luo.

135. Sinua, Herra, kiitän elämästä,
     päivistä menneistä ja myöskin tästä.
     On kädessä kulku kohtalon.
     Tahtosi, Isä, tapahtukoon.

137. Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala,
     sinua kannattavat iankaikkiset
     käsivarret.
           5. Moos. 33:27

138. Soi hiljaa surun kannel.
     Niin pieni eessä Luojan,
     on täällä ihminen.

139. Soi holvistossa sävel hiljainen,
     on matka päättynyt,
     on aika jäähyväisten.

141. Sun suojassas, Jumala, mä olen
     aina turvassa. Yöllä sekä päivällä
     sä olet aina lähellä.

142. Suojaavat siipes, Jeesus,
     mun päälleni levitä.

143. Suru on se miten me
     muistamme ilon.
     Tummien puitten välistä pilkottaa
     auringon valaiseman merenselän
     kimaltavat kyyneleet.

145. Sydän uupunut levon sai,
     valkeni ikuinen sunnuntai.

146. Säveltä hiljaisuuden
     sanat ei häiritä saa.
     Kirkkaus ikuisuuden
     ihmistä koskettaa.
           Hilja Aaltonen

147. Taa tähtein täältä
     on matkan määränpää.
     Sylissä ikuisuuden,
     kaikk’ mainen häviää.

149. Tomu palajaa maahan,
     niinkuin on ollutkin,
     ja henki palajaa Jumalan luo,
     joka sen on antanutkin.
           Saarn. 12:7

150. Täällä Pohjantähden alla
     on nyt kotomaamme,
     mutta tähtein tuolla puolen
     toisen kodon saamme.

151. Tämä varjojen maa, jää kauas taa,
     vihdoin väsynyt sydän levon saa.

153. Uupunut matkaaja
     rannalla himmeän maan
     astui aurinkolaivaan
     suureen valkeaan.

154. Vaan ylitse kaikkien kyynelten
     tuhat muistoa meitä lohduttaa.
     Ne tallessa päivien menneiden
     – tuhat muistoa kultaakin kalliimpaa.

155. Vain heille on annettu levonmaa,
     kuin kehto se heitä keinuttaa,
     ikisuvista talviin, keväisiin
     ne haihtuvat vuosien kierroksiin.

157. Viheriäisille niityille Hän
     vie minut lepäämään.
          Ps. 23:2

158. Voin aavistella rannan tuolla puolen,
     miss’ soluu venhe onnen valkamaan.

159. Yks’ vaan on taivas,
     yks’ Jumala vaan,
     on jokaisella se sielussaan
     ja taivas on rauha
           Eino Leino

161. Älä salpaa surua luotasi,
     kun kaarisiltaa teet;
     ei mikään kimalla kauniimmin
     kuin puhtaat kyyneleet.